Tänään on ollut ihanan lämmin päivä! Kävin tallilla ja päätin uskaltautua maastoon ensimmäistä kertaa käden leikkauksen jälkeen. Näin aurinkoisena kevätpäivänä ei vain malttanut jäädä maneesiin tai edes ulkokentälle pyörimään.

Silinteri lähti kiltisti lenkille tallinpihasta lähtevälle metsäautotielle. Siitä poikkesimme kapeammalle polulle, joka oli mukavan pehmeä kengättömille kavioille. Koko metsä oli heräämässä eloon, ruoho on alkanut jo kasvaa, sinivuokot hehkuivat kaikkialla! Mikä ihana kevää hehku!

Perhoset lentelivät, kärpäset surisivat... Jossain korkeuksissa kirkui haukka.

Sammaleisia suuria kiviä, naavaisia kuusia... Aivan täydellistä!

Poikkesimme vielä kapeammalle ruohottuneelle polulle, joka johti syvemmälle metsään. Silinteri kulki todella kauniisti ja rauhassa... kunnes polun varrelta oli kaadettu muutama puu ja ne olivat ruunan mielestä pelottavia! Meinasi laittaa juoksuksi kivikkoisella polulla, mutta en suostunut.

Päästiin soratielle ja siinä ruuna teputti jännittyneenä ja kuvitteli näkevänsä pikku-ukkoja joka kiven takana. OIkea kauhun aihe oli sitten suuri musta roskalaatikko tien varressa. Siinä tuli stoppi ja yritys kääntyä ympäri, mutta pienen hetken katseltuaan ruuna suostui ravaamaan laatikon ohi.

Kiittelin sitä urheasta suorituksesta ja taas matka sujui rauhallisissa merkeissä. Vielä yksi pieni sätkykohtaus yhden postilaatikon kohdalla, voltti ja matka jatkui taas kauniisti kävellen kotiin asti. No, vielä tallinpihaan tullessa piti säpsähtää vesilammikkoa, joten päätin antaa ruunan päästellä höyryjä vielä vapaana maneesissa. Siellä otettiin pikkuhiki laukoilla, jäähdyteltiin ja sitten ruuna pääsi päiväheinille. Viilensin etujalkoja kylmäyssuojilla ja keräsin sille pienen sylyksen tuoretta ruohoa tarhojen reunoilta.

Ruuna oli hyvillään ja jäi syömään päiväruokiaan.

Illalla viimeinen marsunpoikasista lähti uuteen kotiin, Pikkumusta, jonka uusi nimi on nyt Nuppu. Se pääsi kahden nuoren marsuneidin seuraksi. Myin sen mukaan oman pikkumökin ja annoin sille vesipullon ja pellettiä kaupanpäälle, kapean putken johon se mahtuu pakenemaan jos lauman pomo sitä jahtaa... hoito-ohjeet kirjallisena ja yhteystietoni.

Helpottaa omaa oloakin kun tietää että on koittanut auttaa pikkutyttöä uudessa elämäntilanteessa. Hoito-ohjeessa lukee myös että marsuillani on ikuinen palautusoikeus. Varmuuden vuoksi. ;)

Tuskinpa niitä kaikkia palautetaan, mutta jos niin käy niin kyllä meille mahtuu useampikin marsu. Järjestin juuri marsujen huonetta ja raivasin siellä olevaan turhaa rojua seinustoille. Nyt siellä on avaraa... Mahtuisi vielä ainakin muutama marsu lisää helposti. :D