sunnuntai, 9. elokuu 2015

Silinterin ratsutus jatkuu...

Kahden kuukauden ratsutuksen jälkeen saimme nähdä, miten se on edistynyt. Noora ratsasti ruunaa ilman turpahihnaa ja martingaalia ettei mikään rajoittaisi sitä ja tekisi sen oloa epämukavaksi. Ruuna oli edelleen välillä hätäinen ja ravissa pää meinasi nousta ja askel kiihtyä, mutta välillä tuli hyviäkin pätkiä. Helppo ratsastettava se ei edelleenkään ole. Kolmenkymmenen vuoden aikana ratsuttaja oli tavannut vain yhden samantapaisen hätähousun. Välillä hänelläkin meinasi tähän usko loppua, mutta pienet rennommat pätkät antoivat uutta uskoa että hevonen olisi kuitenkin vielä korjattavissa.

Olin jotenkin itse toivonut että se alkaisi kulkea kauniisti ja tasaisesti jo kuukauden - kahden jatkuvan ratsutuksen jälkeen. Silloin olisin voinut ajatella että vika on ollut vain satulan päällä. Mutta kun haastetta ja työtä tuntuu riittävän edelleen, siihen on vain orientoiduttava. :)

Noora on tehnyt töitä myös ruunan lihashuollon kanssa ja käyttänyt sillä omaa satulaansa varmuuden vuoksi. Selässä ei tunnu olevan mitään erityistä sanomista. Hitaamman ravin löytymiseksi tarvitaan edelleen parempaa tasapainoa ja tyyntä mielentilaa.

Välillä se "Vermon takasuora" vaan iskee päälle yllättäen...

Sitä ei ole kiva katsoa sivustakaan. Mutta välillä taas menee ihan ok...

Onhan tässä vielä loppukuu aikaa saada ratsutuksesta kaikki se hyöty, mitä varten ruuna sinne meni. Sen jälkeen täytyy itsekin ryhdistäytyä ja alkaa vaatia hevoselta säntillisyyttä niissä asioissa, mitkä se on oppinut, ettei työ valu hukkaan oman laiskuuteni vuoksi. Minä kun olen niitä ratsastajia joille riittää se että hevonen malttaa seistä puoli minuuttia paikallaan selkään noustessa. :D Nyt sille on opetettu edes vähän pitempää pinnaa ja se kannattaa säilyttää.

Silinterille on varattu tallipaikka samalle maneesitallille mistä se kesän alussa lähti. Mukava päästä tuttuun paikkaan, niin ei hevoselle tule taas uutta stressiä uudesta paikasta.

Sitten onkin aika raspauttaa hampaat ja rokotuttaa se vuosirokotuksella.

Toivon että tallin heinä olisi tänä vuonna hyvin sulavaa! Viime vuonna se oli kovin kortista ja ruunan herkän vatsan vuoksi jouduimme ostamaan sille omat heinät.

Mutta näin edetään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! :)

sunnuntai, 9. elokuu 2015

Viimein lämmintä!

Nyt on jo Elokuun alku. Vasta nyt on saatu nauttia muutamista lämpimistä päivistä, joina elohopea on kivunnut yli 20 asteen.

Marsuille se on tiennyt mukavia päiviä ulkohäkissä pihanurmella. Heti kun kaste on kuivunut ne ovat menneet ulos ja saaneet olla iltaan asti "laitumella".

Marsulan sisätiloissa olen tehnyt pieniä uudistuksia. Viivin ja sen tyttären Perhoskorvan häkkitilaa laajensin yhdistämällä kaksi n. metrin pituista häkkiä toisiinsa. Nyt niiden häkki on pari metriä pitkä.

Mortti sai muuttaa tyttöjen entiseen häkkiin, joka on hieman isompi kuin sen vanha häkki (n.1,10 cm x 70 cm).

Olohuoneen jaloitteluaitausta sisustin uudelleen. Typerien sanomalehtien sijaan siinä on nyt vihreä räsymatto ja vessalaatikko, jota marsut oppivat heti käyttämään. Matolta on helppo lakaista papanat ja se tuntuu pysyvän muuten siistinä. Heinähäkki on sijoitettu purulaatikon päälle joten edes heinänroskaa ei matolle jää.

Jaloittelutilaa sisällä.

Mortti ihailee puutarhan kukkia. Elämänlankaa se ei tosin saa maistaa, eikä kyllä halunnutkaan.

Viivi- mamma ja Perhoskorva leikkivät majaa... :)

Marsut rakastavat pajusiltaa jonka alla voi piilotella. Tilasin niille toisen samanlaisen Zooplussasta samalla kun tilasin satsin pellettejä. C-vitamiinin olenkin saanut ostettua nyt tosi edullisesti Puuilosta, josta löysin myös tosi maistuvaa ja hyvää heinää kohtuuhintaan! Talveksi tosin täytyisi taas ostaa pienpaalissa hevosheinää, jonka kustannus on kaupan heiniä paljon pienempi...

Sain työn loputtua myös ommeltua marsuille unipussit. Niistä kuvat myöhemmin. ;)

sunnuntai, 28. kesäkuu 2015

Keskikesän tunnelmia myös marsulassa... <3

Perhoskorva 3 kk ulkoilee äipän kanssa. :)

Marsulassa jaksellaan hyvin. Vihreä maistuu aina kun sää sallii ulkoilun ja sisällekin on tarjoiltu reilusti tuoretta, sen mukaan kun emäntä on jaksanut sitä kerätä. Myös salaattimaa rehottaa ja sitä on harvennettu marsuille ahkeraan. Tietysti sen verran maltilla ettei marsujen vatsat käy pinkeiksi. ;)

Pientä harmia on tuottanut pihassamme olevat pikkumurkut. Onneksi niitä ei sentään ole kaikkialla eivätkä ole kovin ärhäkän oloisia, vaan sellaisia pikkuruisia mustia joilla on pesiä maan alla. Tänään hävitin pari löytämääni pesää ihan perinteisin konstein suolalla ja kanelilla... Toivottavasti tepsii. Oikeita myrkkyjä ei voi käyttää kun kyseessä on marsujen ruoka, eli nurmi...

 

 

sunnuntai, 28. kesäkuu 2015

Kesäkuu 2015

En ole hetkeen ehtinyt kirjoittaa, kiitos kesätyön. :) Mutta tässä tulevat kesäkuun tapahtumat.

Silinteri on lähtenyt kesäkuun alussa ratsutukseen Noora Ojanperälle Eräjärvelle. Se viettää samalla laidunkesää pienessä ruunalaumassa ja on sopeutunut hyvin. Kävimme katsomassa sitä juhannusviikonloppuna. Ruunapojat esittivät korskeita orheja, koska naapurilohkolle oli juuri tuotu uusi tamma joka sattui olemaan kiimassa. Järjestys palasi vasta kun aidalla notkuva neitokainen oli raahattu kauemmas laiduntamaan. :)

Silinterin ratsuttaja on pehmeän linjan edustaja, joka ei käytä mitään pakkokeinoja vaan pyrkii hevosen renotuteen. Meriittejä häneltä löytyy, mm. maineikkaan Ukkosen Pojan ratsuttaneena. Koska Noora on erikoistunut suomenhevosiin ja mm. ex-ravureihin, uskomme hänen sopivan myös Silinteriä kouluttamaan.

Ruunan kanssa edetään kaikessa rauhassa. Se on kuulema jo "näyttänyt kaikki puolet itsestään", eli myös sen virman puolensa joka tulee esiin varsinkin kun jokin asia jännittää. Uskon kuitenkin että kaikki menee hyvin ja ruuna tasaantuu kun tutustuu paremmin uuteen ihmiseen.

Tässä muutama kuva juhannuksen jälkeen:

torstai, 7. toukokuu 2015

Heipparallaa!

Tänään on ollut ihanan lämmin päivä! Kävin tallilla ja päätin uskaltautua maastoon ensimmäistä kertaa käden leikkauksen jälkeen. Näin aurinkoisena kevätpäivänä ei vain malttanut jäädä maneesiin tai edes ulkokentälle pyörimään.

Silinteri lähti kiltisti lenkille tallinpihasta lähtevälle metsäautotielle. Siitä poikkesimme kapeammalle polulle, joka oli mukavan pehmeä kengättömille kavioille. Koko metsä oli heräämässä eloon, ruoho on alkanut jo kasvaa, sinivuokot hehkuivat kaikkialla! Mikä ihana kevää hehku!

Perhoset lentelivät, kärpäset surisivat... Jossain korkeuksissa kirkui haukka.

Sammaleisia suuria kiviä, naavaisia kuusia... Aivan täydellistä!

Poikkesimme vielä kapeammalle ruohottuneelle polulle, joka johti syvemmälle metsään. Silinteri kulki todella kauniisti ja rauhassa... kunnes polun varrelta oli kaadettu muutama puu ja ne olivat ruunan mielestä pelottavia! Meinasi laittaa juoksuksi kivikkoisella polulla, mutta en suostunut.

Päästiin soratielle ja siinä ruuna teputti jännittyneenä ja kuvitteli näkevänsä pikku-ukkoja joka kiven takana. OIkea kauhun aihe oli sitten suuri musta roskalaatikko tien varressa. Siinä tuli stoppi ja yritys kääntyä ympäri, mutta pienen hetken katseltuaan ruuna suostui ravaamaan laatikon ohi.

Kiittelin sitä urheasta suorituksesta ja taas matka sujui rauhallisissa merkeissä. Vielä yksi pieni sätkykohtaus yhden postilaatikon kohdalla, voltti ja matka jatkui taas kauniisti kävellen kotiin asti. No, vielä tallinpihaan tullessa piti säpsähtää vesilammikkoa, joten päätin antaa ruunan päästellä höyryjä vielä vapaana maneesissa. Siellä otettiin pikkuhiki laukoilla, jäähdyteltiin ja sitten ruuna pääsi päiväheinille. Viilensin etujalkoja kylmäyssuojilla ja keräsin sille pienen sylyksen tuoretta ruohoa tarhojen reunoilta.

Ruuna oli hyvillään ja jäi syömään päiväruokiaan.

Illalla viimeinen marsunpoikasista lähti uuteen kotiin, Pikkumusta, jonka uusi nimi on nyt Nuppu. Se pääsi kahden nuoren marsuneidin seuraksi. Myin sen mukaan oman pikkumökin ja annoin sille vesipullon ja pellettiä kaupanpäälle, kapean putken johon se mahtuu pakenemaan jos lauman pomo sitä jahtaa... hoito-ohjeet kirjallisena ja yhteystietoni.

Helpottaa omaa oloakin kun tietää että on koittanut auttaa pikkutyttöä uudessa elämäntilanteessa. Hoito-ohjeessa lukee myös että marsuillani on ikuinen palautusoikeus. Varmuuden vuoksi. ;)

Tuskinpa niitä kaikkia palautetaan, mutta jos niin käy niin kyllä meille mahtuu useampikin marsu. Järjestin juuri marsujen huonetta ja raivasin siellä olevaan turhaa rojua seinustoille. Nyt siellä on avaraa... Mahtuisi vielä ainakin muutama marsu lisää helposti. :D