Nyt on jo 12 päivää siitä kun Viivin poikue näki päivänvalon. Sen jälkeen en olekaan ehtinyt tänne kirjoittamaan, koska iso poikue (3 urosta, kaksi naarasta) työllisti minutkin. Koska emon maito ei riittänyt poikasille alkuunkaan, olen tukiruokkinut niitä yötä päivää n. kolmen tunnin välein. Silti Viivikin on laihtunut, imetys ottaa sen voimille. Olen ruokkinut myös sitä välillä tukivellillä, joka sisältää kauravelliä, pellettivelliä, sinimailaspellettivelliä ja C-vitamiinia, välillä myös kalkkia. Niin maidontuloa on saatu hieman jatkumaan.
Pikkulasten ruoka koostuu ihan lehmänmaidosta (kulutusmaito on lähellä marsuemon maidon koostumusta) johon on sekoitettu porkkanapilttiä, kauravelliä ja välillä myös pellettivelliä (se on hiukan liian karkeaa mennäkseen helposti milllin ruiskusta läpi, mutta marsulapsille hyvää ja helppoa syötävää).
Marsuvauvat syntyvät täysin valmiina, silmät auki, karvapeite ja pysyvät hampaatkin suussa. Ne kykenevät syömään kiinteää ruokaa heti syntymän jälkeen.
Kaksiviiikkoisena olen saanut painot jo hyvin nousuun, vaikka lähtöpainot olivat alhaiset. Pienimmilä vain 50 g, muillakin keskimäärin vain 60 g. Lapsoset vipeltävät jo ympäri häkkiä, kiljuvat vellin perään ja pupeltavat pieniä salaatinpaloja, omenaa, porkkanasiivuja, parsakaalia, persiljaa ja myös pellettiä ja ohuita heinänkorsia.
En ole tinkinyt kustannuksista niiden ravinnon suhteen, rahaa on palanut kiitettävästi. Jos poikasten hintaan laskettaisiin kaikki se raha mitä niiden kasvattamiseen (ensiluokkaisilla rehuilla ja kasviksilla) kuluu, marsut olisivat kalliita. ;) En kuitenkaan tehtaile poikasia rahan takia, siksi ei olekaan samantekevää mitä ne syövät. 1,5 kg kasvatusruokapussi (Oxbown Performance) maksoi Faunattaressa 20 e! Siinä on tavallista pellettiä enemmän proteiinia kasvuun. Atromin kasvatusruoka olisi kiinnostanut minua enemmän, mutta sen saatavuus on heikkoa. En viitsinyt tilata 12 kg säkkiä vain yhtä poikuetta varten, pikkupusseissa sitä ei tunnu saavan netistäkään. Oxbow ei tunnu olevan maistuvinta, harmi kyllä. Sitä kuluu hitaasti.
Marsulassani syödään suoraan viljelijältä ostettua hyvää timotei/nurminata heinää. Poikaset ovat lisäksi saaneet eläinkaupan pehmeämpää heinää, joka tuoksuu ihanalta. Sitä onkin kulunut paljon.
Viivi on hyväkuntoisen näköinen, kiiltäväkarvainen ja virkeä kaikesta huolimatta. Se tykkää silityksistä ja herkuista, joilla sitä hemmotellaan. Jaloittelemaan se ei ole vielä päässyt, koska poikaset ovat vielä pieniä ja hätääntyvät jo häkin vaihdosta kirmaamaan ympäriinsä. Siinä saa äitikin liikuntaa niitä paimentaessaan. Imetys väsyttää, lepoa ja ruokaa se tarvitsee nyt eniten.
Loppuun muutama kuva poikasista. :)
Vastasyntyneet, ikää 3 tuntia. :) Ensimmäinen poikasten tarkistus ja likaantuneen pesän siivous.
Mamma imettää <3
Kauniinvärinen uros "Punapöksy" 6 vrk, poikueen vahvin.
Punapöksy toiselta puolelta. Lempinimi tulee tästä "vaatetuksesta". ;) Todella lunki ja rauhallinen sälli! Ihana tapaus! <3
"Perhoskorva", pieni tyttö. Ihana luonne tämäkin, luottavainen sylissä, mutta ei tule ensimmäisenä vastaan. Tässä ikää 3 tuntia. :)
"Musti", porukan hulivili ja kaikista rohkein. Kokomusta uros, tässä 6 vrk vanha.
"Pikkumusta", tyttö jolla muutama ruskea karva vyötäisillä. Lähestulkoon musta. Hieman kaino, herttainen luonne. Tässä ikää 3 h.
"Raitapaita", hauskan värinen pikkupoika, Mustin kaveri kaikessa villikoinnissa. Raitapaidan "vyö" on toiselta kyljeltä punainen, toiselta valkoinen. Tässä kuvassa vastasyntyneenä punnituksessa, emo ei ole vielä pessyt ihan puhtaaksikaan... Raitapaita on ensimmäisenä vellijonossa Mustin kanssa, tunkee läpi kaltereista ja on oikea rämäpää nyt kaksiviikkoisena. Velliä kuluu uskomattomia määriä, joten eiköhän pikkutirppa saa vielä painossa muut kiinni. :)
Raitapaita ylhäältä katsottuna, ikää tässä vajaa viikko...
