Kahden kuukauden ratsutuksen jälkeen saimme nähdä, miten se on edistynyt. Noora ratsasti ruunaa ilman turpahihnaa ja martingaalia ettei mikään rajoittaisi sitä ja tekisi sen oloa epämukavaksi. Ruuna oli edelleen välillä hätäinen ja ravissa pää meinasi nousta ja askel kiihtyä, mutta välillä tuli hyviäkin pätkiä. Helppo ratsastettava se ei edelleenkään ole. Kolmenkymmenen vuoden aikana ratsuttaja oli tavannut vain yhden samantapaisen hätähousun. Välillä hänelläkin meinasi tähän usko loppua, mutta pienet rennommat pätkät antoivat uutta uskoa että hevonen olisi kuitenkin vielä korjattavissa.
Olin jotenkin itse toivonut että se alkaisi kulkea kauniisti ja tasaisesti jo kuukauden - kahden jatkuvan ratsutuksen jälkeen. Silloin olisin voinut ajatella että vika on ollut vain satulan päällä. Mutta kun haastetta ja työtä tuntuu riittävän edelleen, siihen on vain orientoiduttava. :)
Noora on tehnyt töitä myös ruunan lihashuollon kanssa ja käyttänyt sillä omaa satulaansa varmuuden vuoksi. Selässä ei tunnu olevan mitään erityistä sanomista. Hitaamman ravin löytymiseksi tarvitaan edelleen parempaa tasapainoa ja tyyntä mielentilaa.
Välillä se "Vermon takasuora" vaan iskee päälle yllättäen...
Sitä ei ole kiva katsoa sivustakaan. Mutta välillä taas menee ihan ok...
Onhan tässä vielä loppukuu aikaa saada ratsutuksesta kaikki se hyöty, mitä varten ruuna sinne meni. Sen jälkeen täytyy itsekin ryhdistäytyä ja alkaa vaatia hevoselta säntillisyyttä niissä asioissa, mitkä se on oppinut, ettei työ valu hukkaan oman laiskuuteni vuoksi. Minä kun olen niitä ratsastajia joille riittää se että hevonen malttaa seistä puoli minuuttia paikallaan selkään noustessa. :D Nyt sille on opetettu edes vähän pitempää pinnaa ja se kannattaa säilyttää.
Silinterille on varattu tallipaikka samalle maneesitallille mistä se kesän alussa lähti. Mukava päästä tuttuun paikkaan, niin ei hevoselle tule taas uutta stressiä uudesta paikasta.
Sitten onkin aika raspauttaa hampaat ja rokotuttaa se vuosirokotuksella.
Toivon että tallin heinä olisi tänä vuonna hyvin sulavaa! Viime vuonna se oli kovin kortista ja ruunan herkän vatsan vuoksi jouduimme ostamaan sille omat heinät.
Mutta näin edetään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! :)
